Maan tapa? Osa 1

Olin silloin 17-vuotias, kun meidän kouluun tuli vaihto-oppilastyttö. Nuori, 17v aasialainen tyttö Chi valittiin yllättäen varapaikalta vaihto-oppilaaksi, kun alkuperäinen ehdokas sairastui. Kuulin itse asiassa vasta perjantain viimeisellä oppitunnilla että Chi tultaisiin sijoittamaan minun ja vanhempieni luokse.

Koulusta päästyäni kiiruhdin nopeasti kotiin kertomaan asiasta vanhemmille. Alkoi nopea ruokakauppa-rumba ja illalla ajoimme lentokentälle etsimään häntä. Helsinki-Vantaan lentokentällä seisoi siro aasialainen 17v-tyttö toisessa kädessään pinkki matkalaukku. Toisessa kädessään hänellä oli kyltti, jossa luki perheemme nimi.

Viitoimme hänet lähemmäs autoa ja tervehdimme toisiamme vuorotellen. Isä pakkaa Chin laukun auton tavaratilaan ja istuu rattiin. Itse istuin toisella etupenkillä ja äiti ja Chi takana.

Nopean lähtönsä vuoksi Chi ei ollut ehtinyt tutustumaan lainkaan maan kulttuuriin. Hän tiesi ainoastaan että Suomi on kehittynyt ja arvostettu länsimaa. Tätä pahoitelen tyttö kuitenkin vakuuttaa ettei hänestä olisi mitään vaivaa vaan että hän yrittää avoimin mielin ottaa vastaan meidän kulttuurin.

Tytön puhuessa vaihdamme nopeita katseita autossa, kunnes olemmekin jo pian kotona.  Vanhemmat ja minä menemme nukkumaan, mutta Chi päättää valvoa jonkin aikaa aikaeron takia. Sovimme että hän voi nukkua sitten jos nukuttaa olohuoneen sohvalla. Seuraavana yön hän pääsisi nukkumaan sängyssä.

Lauantaiaamuna Chi oli meitä keittiössä vastassa koulutyttöunivormussa. Pinkeän ja rypyttömän univormun napitettu paita korosti hänen tennispallonkokoisia rintojaan mukavasti ja kokonaiden kruunasi lyhyt hame.

 Isäni yritti huonolla englannilla selittää ettei Suomessa ole lauantaina koulua eivätkä tytöt käytä koulu-univormuja. Chi ei kuitenkaan ymmärtänyt isäni takeltelevaa englantia, joten pian päätimme antaa Chin pitää koulupukunsa päällään. Päätös ei ollut ollenkaan valitettava, vaan Chin koulupuvun lyhyt hame sekä sen välistä pilkahtelevat valkoiset pikkarit ja tiukka paita saivat farkuissani olevan kaluni hereille jo heti aamusta.

Aamupalapöydässä vanhemmilleni tuli yhtäkkiä puhelu. Saman työnsä vuoksi heille tuli yhteinen hätäkomennus koko viikonlopuksi maakuntiin töihin. Kompensaationa työpaikka tarjosi heille hotellimajoituksen aamiaisella. Heidän täytyi kuitenkin lähteä välittömästi että ehtivät palaveriin.

Aamupalapöydästä lähtiessään he vielä huikkasivat että onhan ok että Chi jää koko viikonlopuksi minun vastuulleni. Joutuisin perumaan muutamia omia suunnitelmiani, mutta suostuin silti. Vanhemmat lupasivat vielä kompensoida tämän jotenkin minulle palatessaan työkiireiltään. Chi kertoi kuitenkin että hänen vanhempansa olivat kasvattaneet hänet kiltiksi ja tottelevaiseksi, joten hän ei tulisi olemaan ongelma.

Lauantai päivä kuluu tytöllä tavaroita purkaessa ja taloon ja lähiseutujen tutustuessa. Itse kuljin mukana näennäisesti jotain kysellen Chistä ja kertoen hänelle tietoja kotikaupungistani. Koko ajan kuitenkin mietin että millä pääsisin tuon tytön pöksyihin. Viimein keksin, mutta sen täytyi odottaa iltaan...


JATKUU...